KASVATUS JA KOULUTUS

Shiba vaatii tietynlaista omistautumista ja ymmärrystä tätä viehkeää, mutta joskus varsin tulista luonnetta kohtaan. Kun shiba tekee tosissaan, sen koko olemus on mukana. Hyvät lähtökohdat ja perimä yhdessä taitavan ja ennen kaikkea rakastavan omistajan kanssa antavat täydet mahdollisuudet saada hurmaava, uskollinen, tottelevainen ja nokkela perheenjäsen. Rodun ominaisuuksien tiedostaminen auttaa koiran kouluttamisessa. Näin ollen omistaja tai kasvattaja ei vaadi koiraltaan mahdottomia vaan tarjoaa sille sopivan ympäristön virikkeineen ja ymmärtää sen luonteen vahvuudet ja mahdollisuudet, mutta muistaa myös rajoitukset.

Koiran elekielen oppiminen auttaa tunnistamaan koiran ilmeistä ja ruumiinkielestä milloin se on aikeissa ryhtyä tuhoamaan uusia kenkiäsi tai metsästämään leipäpalaa perheen nuorimman kädestä, ja toisaalta myös huomaamaan vaikkapa milloin shiba on stressaantunut vallitsevasta ilmapiiristä, tilanteesta lenkillä vastaantulevan koiran kanssa tai vierailijoista.

Monet pitävät shiboja koirina, joille pitää tehdä ehdottomasti selväksi kuka määrää ja missä kaappi seisoo. Minä lähtisin shiban kanssa rakentamaan onnistunutta ja molempia osapuolia tyydyttävää suhdetta toisella tapaa. Johtajuus-ajattelun muuttaminen ei tarkoita sitä, että koira saa hyppiä pöydillä ja syödä omistajansa kanssa saman pöydän ääressä - perustottelevaisuuden tärkeyttä tämä ei sulje pois. Neuvoisin kuitenkin valmistautumaan kasvatukseen pitkällä pinnalla ja positiivisella asenteella. Koira tarvitsee ehdottomasti rajat, jotka ihminen sille asettaa. Sen lisäksi, että selkeät rajat tekevät yhteiselosta mielekästä meille ihmisille, ne luovat turvallisen ja selkeän ympäristön myös ennen kaikkea juuri koiralle.

Kun koiraansa ymmärtää ja mikä tärkeintä, koira ymmärtää omistajaansa, on suhde mallillaan. Pelkässä kurissa ja nuhteessa elänyt koira ei varmasti elä onnellista elämää. Kasvatuksessa lähdetään mielestäni aina siitä perusajatuksesta, että koiraa käsitellään mahdollisimman pehmeästi ja edetään siitä asteittain tiukempaan riippuen koiran luonteesta ja siitä mitä se vaatii. Koiraa ei tarvitse nujertaa ja alistaa, sillä koira haluaa itse olla lähellämme ja tehdä asioita jotka ovat sille hyödyksi. Mikä kasvatus- ja koulutustapa sopii toiselle koiralle, ei sovi toiselle. Ihminen sen sijaan pystyy kyllä muuttumaan. Siksi onkin tärkeää muistaa, ettei omiin käsityksiinsä voi liian voimakkaasti takertua. Sen sijaan koira täytyy oppia tuntemaan.

Myös epäjohdonmukaisuus on myrkkyä shiban koulutuksessa. Tulevan pennun ostajan kannattaakin hankkia itselleen hyvät pohjatiedot koirista, varata paljon yhteistä aikaa leikkiin ja harjoitteluun, sekä runsaasti positiivista mieltä ja kykyä niellä turhautuminen. Asiat joutuu aina kokemaan ensimmäisen kerran, eikä kannata hermostua jos ei syntyjään olekaan täydellinen kouluttaja. Shiba opettaa kyllä nopeasti tavoilleen ja antaa sinun huomata missä itse teet virheitä!

Kieltämällä vain ehdottomasti sopimattomista teoista (kuten pöydän jalan jyrsiminen) ja kouluttaessa jättämällä ”virheet” huomioimatta, shiban mielenkiinto yhdessä touhuamiseen säilyy huomattavasti pitempään. Kiva yhdessä tekeminen myös vahvistaa sidettä koiran ja omistajan välillä. On parempi kannustaa tekemään oikein ja poistaa mahdollisuudet pahantekoon, kuin joutua kieltämään joka asiasta. Sana ”Ei” kokee hyvin helposti inflaation.

Omistajan tehtävänä on siis löytää sopiva keino shiban innostamiseen. Tärkeää on myös hyvä kontakti koiran kanssa. Mikäli suhde on kunnossa ja kasvatus on mennyt perille, noudattaa koira käskyjäsi. Jos et ole varma shibasi kuuliaisuudesta, älä päästä sitä tilanteisiin, joissa se voi olla tottelematta. Esim. luoksetulo sisällä on eri asia kuin luoksetulo ulkona.

Omat koirani ovat olleet kohtalaisen nopeita oppimaan ja varsinkin naksutinkoulutuksella olen saanut hyviä tuloksia aikaan. Sen parhaita puolia on, että koira itse hakee oikeaa liikettä ja saa käyttää samalla kekseliäisyyttään. Näin se tekemällä ja kokeilemalla oppii samalla kun aivot saavat työtä. Tämä on aina parempi ratkaisu kuin pakottaminen oikeisiin asentoihin, esim. makuulle.

Shiba ei missään tapauksessa ole tyhmä! Asioiden kertaamista kannattaa harrastaa sen verran, että opitut temput pysyvät mielessä kuitenkaan koiraa tylsistyttämättä. Suorittaminen ei aina ole kovin varmaa vaikka asia teoriassa onkin hallinnassa. Kannattaa varautua siihen, että käytännössä se ei ole sitä koskaan. Shiba pitkästyy nopeasti jos kouluttamisesta ja harjoittelusta tehdään tylsää ja rutiininomaista. Tästä ei kuitenkaan pidä lannistua. Shiballa on mahtavaa potentiaalia kunhan kouluttaja osaa käyttää kekseliäisyyttään! Joskus jo viitseliäisyyskin riittää.

Shiba on käyttöominaisuuksiltaan hyvin monipuolinen. Sen kanssa voi tehdä ja harrastaa ihan kaikkea! Se on ketterä, notkea, älykäs ja halutessaan nopea oppimaan.

Vaikka shiba on alunperin metsästyskoira, Suomessa sitä käytetään metsästykseen melko satunnaisesti. Harrastusten kannalta shiballa on sitäkin enemmän tarjottavaa. Shiba ei ole palveluskoira, mutta vauhdikkaat ja hauskat lajit kuten flyball ja agility ovat varmasti sekä omistajaa että koiraa innostavia lajeja. Onpahan muutama suomalainen shiba näyttänyt taitonsa tokoilussakin.

Omistajan kannattaa omien mahdollisuuksiensa mukaan kokeilla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se oikea laji omalle koiralle osuu varmasti kohdalle. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, koiran kanssa on helppoa vahvistaa sidettä, kun järjestää sille mukavaa touhuamista ja tekemistä yhdessä. Vaikka juuri metsästys ei kiinnostaisi, shibat nauttivat suunnattomasti metsissä samoilusta ja hajujälkien seuraamisesta. Se on harrastus, jonka jokainen meistä kykenee koiralleen tarjoamaan.