LUONNE

Shiballa on juuri sille ominaisia piirteitä, joita tulisi ymmärtää ja vaalia. Shiba osaa parhaimmillaan tehdä innokkaasti ja sitkeästi, olla läsnä, mutta tarpeen vaatiessa myös rauhoittua. Sen ei ole tarkoitus touhuta ympäri vuorokauden. Shiba voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, mutta tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että koira saisi olla arka. Shiba ei myöskään tule aina toimeen kaikkien koirien kanssa, mutta ihmisiä kohtaan se ei ikinä saa olla aggressiivinen. Rodulle ominaiset piirteet on tärkeätä tunnistaa, jotta niitä ei sekoita jo maalaisjärjelläkin virheiksi luokiteltaviin ominaisuuksiin.

Shiba on usein erinomainen vahti. Se haluaa sopivassa määrin suojella laumaansa sekä reviiriään ja se seuraa mielellään ympäristön tapahtumia tarkkaavaisena. Rotu ei ole haukkuherkkä, joten pelkoa oven takana räksyttävästä koirasta ei ole. Tästä huolimatta shiboilla on laaja valikoima ääntelyitä, joita ne käyttävät erilaisissa tilanteissa, kuten ollessaan äärimmäisen ilahtuneita.

Vaikka shiboilta löytyy huumorintajua, niitä voi kuvailla tulisiksikin. Shiba osaa kääntää hetkessä vaihteen täysille! Luonteeltaan shiba edustaakin ääripäitä olemalla kova ja itsepäinen, mutta samalla erittäin herkkä. Oman arvonsa tunteva shiba muistaa pitkään Häntä loukanneen ihmisen julmat teot. Pentuaikoina Opri loukkaantui hyvinkin herkästi ja pissi sitten mielenosoituksellisesti lattialle koko perheen tuijottaessa mykistyneenä olohuoneen mattoa, joka muuttui keskeltä tummaksi.

Yksi tapa kertoa (myös naapureille) olevansa huonosti kohdeltu lemmikki, on kiljua läpitunkevasti ja ikkunat helisten vaikka keskellä yötä lopettamatta kunnes arvon koiraa on lepytelty tarpeeksi. Syy huutoon ei aina ole edes huudon arvoinen. Sain kokea tämän huumaavan shibakiljunnan, kun opetimme Opria, villiä ja vapaata luonnonlasta, kulkemaan hihnassa. Kerran pihalla Oprin toinen etujalka oli päätynyt jonkinlaisen akrobaattisen pujotuksen jäljiltä kaulapannan alle jumiin. En nähnyt pentua pensaan takaa, mutta kuulin sitäkin paremmin. Huuto oli niin mieletön, että ensimmäisenä säikähdin, että sitä on kettu viemässä. Vaiva paljastui onneksi luultua pienemmäksi. Shiba siis kertoo mielellään, jos sitä sattuu vähänkin, tai se ei jotain halua tehdä. Sillä on voimakas oma tahto, eikä sitä niin vain lannisteta. Mm. tästä syystä positiivinen vahvistaminen toimii parhaimpana koulutuskeinona.

Vaikka samaa sukupuolta olevat koirat voivat suhtautua penseästi toisiaan kohtaan, tulevat shibat yleisesti ottaen varsin hyvin toimeen ainakin omassa laumassaan. Aggressiivisuus ei ole missään tapauksessa sallittava ominaisuus. Suvaitseva käytös edellyttää sosiaalistamista jo varhaisessa vaiheessa pennun elämää. On hyvin tärkeää tutustuttaa pentu vieraisiin paikkoihin, hajuihin, ihmisiin, koiriin ja käsittelyyn, jotta jatkossa elämä sen kanssa sujuisi mahdollisimman mukavasti.

Jo koiran henkisen hyvinvoinnin kannalta on viisasta kasvattaa se sietämään uusia tilanteita ja sopeutumaan niihin. Tämän onnistuminen vaatii myös koiralta sopivaa luonnetta. Joskus perinpohjaisesta sosiaalistamisesta huolimatta voidaan tehtävässä epäonnistua sillä geneettiset ominaisuudet eivät ole omistajan käsiteltävissä. Pentua valitessa kannattaa tarkkailla emoa. Sen käyttäytyminen voi antaa viitteitä suunnasta, jonne pennutkin ovat mahdollisesti kasvamassa.

Vaikka shiballa ei ole varsinaista virkaa suomalaisessa metsästyskulttuurissa, on sen rotumääritelmä täynnä mainintoja ominaisuuksista, joita tältä metsästysrodulta on sen alkuperämaassa, Japanissa, vaadittu. Jo shiban sopusuhtainen, pieni ja jäntevä ruumiinmuoto antavat kuvan siitä, millainen shiban on pitänyt (ja pitää) olla kyetäkseen tehtäviinsä. Sulavalinjainen ja sopusuhtainen vartalo tekevät liikkumisesta taloudellista ja helppoa, eivätkä shiban askeleet saisi koskaan näyttää lainkaan vaivalloisilta. Vuoristoissa liikkuvan koiran oli oltava ketterä, tarkkaavainen, valpas ja nopea käännöksissään. Vanha sanonta kertoo shiban pystyvän pyörähtämään itsensä ympäri jenin kolikon päällä. Riistavietti on tietenkin myös olennainen osa luonnetta.

Shiba on siis alunperin ollut metsästyskoira, jota on käytetty silloin tällöin jopa suurriistan metsästyksessä. Tämänkaltaisen alkuperäistarkoituksen omaavalta eläimeltä ei voi odottaa loputtomiin taipuvaa seurakoiran luonnetta, vaikka se lähinnä seurakoiran roolissa tänä päivänä toimiikin. Sellainen metsästyskoira ei pääsisi pihapiiriä pitemmälle saati pystyisi kohtaamaan saaliseläintä. Itsenäisellä shiballa ei myöskään ole samanlaista rentoutta muiden koirien joukkossa kuin vaikkapa laumassa metsästävällä ajokoiralla. Lenkillä shibat ovat usein mieluummin välittämättä ohikulkijoista, kuin pyrkimässä tervehtimään kaikkia vastaantulijoita. Kaupunkikoiraksi muuten soveltuva shiba voi metsästysviettinsä vuoksi aiheuttaa päänvaivaa omistajalleen, joten rotu vaatiikin tarkan ja osaavan kouluttajan.

Kuten kaikella, on tälläkin kolikolla kääntöpuolensa. Tietyt vaatimukset varmasti vähentävät vain sohvaperunaksi tai koristeeksi koiransa haluavien pennunostajien määrää sekä "heräteostoksia". Tällä hetkellä Suomessa vallitsee jonkintasoinen pikkukoira-villitys. Toivon totisesti, ettei shiba mahdu tähän buumiin mukaan.

Joukkoon soisi valikoituvan sen sijaan harrastavia ihmisiä, jotka osaavat käsitellä koiraansa oikein ja ymmärtävät rotua. Harkinta jokaisen koiran kohdalla on paikallaan ja rotu, joka vaatii hieman enemmän, saa luultavasti tervettä harkintaakin hieman enemmän.

Yhtä vähän kuin ihmistä, tulisi koiraakaan yrittää lokeroida tai saada sopimaan tiettyyn stereotypiaan. Toisinaan koiran luonne vastaa täysin yleistä kuvaa, toisinaan ei. Haluankin korostaa, että shibat ovat tavattoman persoonallisia. Koiran kasvaessa se myös kokee erilaisia kasvun vaiheita, ja kuten murrosikäisellä lapsella, voi koirallakin olla vaikeampia kausia. Shiban todellisen luonteen voi määritellä sen saavuttaessa aikuisuuden.

Pidättyväisyydestään huolimatta shiba on lojaali omille ihmisilleen. Vääränlaisella kohtelulla voi kuitenkin menettää tämän syvästi kiintyvän koiran uskollisuuden ja särkeä sen sydämen.