MILLAINEN SHIBA ON?

Jos shibaa pitäisi kuvailla lyhyesti, voisi kai vain todeta, että se on monipuolinen rotu. Yksi tai kaksi sanaa ei riitä luomaan sitä mutkikasta kokonaisuutta, jollainen shiba on. Japanilaiset käyttävät kolmea termiä puhuttaessa shibasta; Kan-i (敢為), Ryousei (良性) ja Soboku (素樸). Kan-i on ominaisuuksista tärkeimpänä pidetty. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa sielukasta rohkeutta, itsevarmuutta, ylevyyttä ja tasapainoisuutta. Ryousei merkitsee lojaalia ja kuuliaista luonnetta sekä vahvaa tietoisuutta. Soboku taas merkitsee luonnollista kauneutta, joka loistaa hyväntuulisuudesta ja teeskentelemättömyydestä.

Rotuna shiba asettaa pennun ostajalle muutamia huomioon otettavia vaatimuksia. Shiba on alunperin (esim. lintukoiriin verrattuna varsin itsenäisesti toimiva) metsästyskoira, mikä valitettavasti jossain määrin rajoittaa mm. mahdollisuutta pitää sitä vapaana. Jokainen koira on tietenkin yksilö ja joiltain shiboilta ei löydy kiinnostusta riistaa kohtaan, mutta useimpia se kiinnostaa kovasti. Itsenäisyys ja jonkin asteinen itsepäisyyskin asettavat toisen haasteen irtipidolle.

Shiban irti pitämistä ainakaan teiden lähellä ei siis voi suositella. Harrastusten, kuten agilityn, kannalta on toki hyödyllistä opettaa koira kulkemaan vapaana, kunhan se tapahtuu turvallisessa ympäristössä ja luoksetulo on hallussa. Kannattaa ottaa huomioon, että shiba voi saalistaessaan joutua tilanteisiin, joissa sen henki on vaarassa, vaikka autoja ei lähistöllä kulkisikaan (esim. talvella jäihin tippuminen). Näissä tilanteissa omistajan kutsut eivät pitkälle kanna. Riistaviettinen koira sulkee korvansa, kun näkee jotain kiinnostavaa jahdattavaa.

Jos shiba siis suostuu kesken vainun tottelemaan huutelijaansa, ei sen riistavietti luultavasti ole kovin vahva. Siksi koiran peruskoulutus ja varma luoksetulo ovat ehdottomia edellytyksiä shiban irtipitoon aitaamattomalla alueella, joskin kovin riistaviettisestä koirasta voi olla vaikeaa saada suoritusvarmaa. Taajama-alueilla irtipito on joka tapauksessa kiellettyä. Shiban kanssa kannattaa siis vapaanaolon suhteen pitää pää kylmänä. Koira on onnellisempi lenkillä taluttimen päässä kuin vapaudesta auton alle juosseena.