TERVEYS JA ULKOMUOTO

Shibaa pidetään yleisesti ottaen varsin terveenä rotuna. Perinnöllisistä sairauksista mm. polvivikaa ja lonkkavikaa sekä muutamia lieviä silmäsairauksia esiintyy niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kevyen rakenteensa puolesta lonkkaviat eivät tavallisesti aiheuta vakavia oireita, mutta poikkeuksiakin löytyy. Polviviat ovat tavallinen pienten koirien vaiva, joten huonot polvet sanomattakin aiheuttavat yleensä oireita. Suomessa on shiboja, joiden polvet on jouduttu leikkaamaan, jopa useaan kertaankin.

Tällä hetkellä yksi yleistyvä vaiva näyttää olevan mikroripset eli distichiasis (aiemmin cilia aberranta). Kun ripsiä on vähän ja ne ovat pehmeitä sekä kasvavat "sopivassa" kohdassa, niistä ei pitäisi olla juurikaan harmia koiralle, mutta runsaslukuisena ja suoraan sarveiskalvoa kohti kasvavina ne voivat olla hyvinkin kiusallisia. Muitakin silmäsairauksia esiintyy harvakseltaan. Välttääkseen niiden yleistymisen rodussa vastuuntuntoiset kasvattajat peilauttavat koiriensa silmät säännöllisesti.

Joillain shiboilla esiintyy hammaspuutoksia. Se ei ole näyttelyissä varsinaisesti hylkäävä virhe niin kauan kuin hampaita ei puutu montaa, mutta jalostuksen kannalta se on tärkeä huomioon otettava seikka. Purentavirheitä ja kivesvikaa esiintyy niin shiboilla kuin luultavasti kaikilla muillakin roduilla.

Koska rodun historia on Suomessa lyhyt, ei geenipooli ole vielä tänä päivänäkään erityisen laaja. Shiboja tuodaan aika ajoin Suomeen ulkomailta, lähinnä Pohjoismaista. Viime aikoina on saatu paljon uutta verta Japanistakin. Shibojen pienen (Suomessa olevan) kannan vuoksi on tärkeää pyrkiä luomaan mahdollisimman paljon geneettistä variaatiota ja välttämään matadorjalostusta, jotta rotu säilyisi jatkossakin terveenä ja elinvoimaisena.

Shibat ovat luonteensa lisäksi myös ulkonäöltään alkukantaisia ja puhdaslinjaisia. Ne ovat ryhdikkäitä, voimakasrakenteisia ja sulavaliikkeisiä. Ilme on itämainen ja ylväs. Shibat näyttävät tietävän korkean arvonsa.

Turkki on lähes hajuton, ei takkuunnu eikä kerää likaa ja roskaa lenkiltä. Talvella jopa pelkkä pyyhkeellä kuivaaminen riittää pitämään tassut kurakelilläkin salonkikelpoisina. Shibat ovat yleensä luonnostaan muutenkin siistejä. Turkin helppohoitoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö karvaa lähtisi ollenkaan. Muutaman kerran vuodessa shiba vaihtaa turkkinsa. Karvanlähtöajan kesto riippuu täysin yksilöstä. Meidän koirillamme on tapana tiputtaa karvoja kuukauden päivät hitaaseen, mutta varmaan tahtiin. Tällöin imurointia saa harrastaa harva se päivä mikäli haluaa itse elää karvattomana.

Turkin vaihtumista voi nopeuttaa esim. harjaamalla sitä. Jotkut suosivat turkin puunaamista koiranäyttelyitä varten, mutta mielestäni shiban kuuluu olla luonnollisen kaunis. Näin ollen en pese koiriani kuin niiden ollessa likaisia. Turkin oma rasvakerros ja suoja huuhtoutuvat shampoon mukana viemäristä alas ja turkista tulee herkempi lialle.

Shibat ovat hyvin ilmeikkäitä. Itse pidän varsinkin korvista, jotka ovat varsin elävät. Ne ovat yleensä valppaina pystyssä, mutta kovin ilahtuessaan shiba kääntää ne tötterölle sivuille tai taaksepäin.